Uuuteen osoitteeseen: http://taramida-koiruuksia.blogspot.com/    :))

Aamulla oli taas kiva herätys. Ensinnäkin Vili nukkui pääni päällä ja yritti varmaankin tukehduttaa minut karvoihinsa, ja toiseksi sain herätä ihmeelliseen rapinaan, joka kuului sänkyni alta. Oikeastaan se ei ollut pelkkää rapinaa, vaan hullua raapimista ja rapistelua, jota ei voinut olla kuulematta. Jotenkin arvasin heti kuka on kyseessä, nimittäin rakas hamsterini Victoria. Näin heti avonaisen kannen, ja tiesin, ettei kukaan hiiristä karkaile. 

Olin tietysti huolissani siitä onko Vicky on vahingoittanut itsensä, koska terraariosta ei pääse pois ilman uhkarohkeaa metrin mittaista hyppyä. Vicky näytti olevan kunnossa, ja antoi ottaa itsensä kiinni, mutta tutkin neidin silti todella tarkasti. En voinut olla huomaamatta herneen kokoista pattia poskipussien alapuolella. Ehkä Vicky oli hamstrannut jotain, mutta ei se siltä näyttänyt. Tai sitten kaikilla talvikoilla on sellainen. Huolestuin silti, ja aion tarkkailla Vickyn tilannetta.

Viliv kanssa lähdin aamulenkille, ja ulkona on taas ihana ilma. Aurinko paistaa, ja kesä tuntuu tekevän tuloaan :) Taidetaan lähteä kohta uudestaan lenkille, ja rannalle. Tänään myös harjasin Vilin turkin kunnolla sentti sentiltä. Kummasti sieltä turkin uumenista löytyy roskia, esimerkiksi keppejä, havuja ja lehtiä. Vili suunnittelee varmasti muuttavansa meidän kodin metsäksi, jotta kotonakin voisi kanniskella keppejä...

Ihanaa kevättä kaikille! :)

Vicky on kova karkailemaan :)

Uskomattoman lämmintä ja aurinkoista ulkona! Hassua ajatella, että viimeksi kirjoittaessa lunta oli vielä liikaa ulkona : D Olen ollut kavereiden kanssa stadissa piknikillä ja tehny vaikka mitä todella keväistä. Tietysti myös ulkoillut ja nauttinut auringonlämmöstä koirien kanssa. Ollaan Vilin kanssa kahdestaan täällä kotosalla, ja ulos tulee lähdettyä aina kun sellainen inspiraatio tulee :). Rannalle on mukava jäädä istumaan ja heittämään keppiä koirulille. Vilikin on aivan innoissaan, kun jäiden sulaessa meri paljastuu, ja mahdollisuudet kahlaamiseen taas avautuvat (huoooh, merivesi tekee niin hyvää turkille...). Kivien tonkiminen pohjasta on nähtävästi todella jännittävää puuhaa, pitäisi varmaan itsekin joskus testata. 

Vili juoksee salamana mereen, eikä sitä oikein ehdi kieltämään. Sinne se sitten jämähtääkin :) 

Hiirikolmikko voi hyvin, eikä niille kuulu mitään ihmeellistä, samoin Vicky ja kotsat. Viikko sitten oli petexpossa, ja sieltä tuli hommattua vaikka mitä noille elukoille. Jyrsimöille tuli hommattua pari keraamista kuppia ja virikkeitä. KOirat saivat leluja, joista yksi on tehtäväpallo. Voisin joku päivä laittaa noista ostoksista vaikka kuvat, jos jaksan :) 

Poikaset ovat kasvaneet huimasti, ja taidankin päivittää niiden esittelyjä tuolta sivuilta. Tässä yksi kuva niistä

kuoret ovat alkaneet saada mukavasti väriä ja raitoja. Kokoa löytyy melkein 3 cm 

Hyvää pääsiäistä kaikille! :)

Ulkona on vieläkin kunnon kinokset lunta. Tavallaan onneksi, koska olen välttynyt koirien pesulta (kurakelejä kauhulla odottaen). Tavallaan olisi mukavaa, jos maa paljastuisi viimein, ja kevät pääsisi kunnolla esiin. Ainakin itse alan olla ihan kevätfiilareis. Ja niin on kyllä Ronikin. Koirien kanssa ulkoilu alkaa mennä kovasti pienen sekasorroksen suuntaan, kun meidän vanhempi herra herää kevääseen. Kohta alkaa kunnolla se narttujen perään vinkuminen, ja mahoton hösöttäminen ympäriinsä : D. Onneksi asumme lähellä mukavia lenkkimaastoja ja merenrantaa. Puolet lenkistä voi pitää Viliä vapaana ja Ronia pitkällä remmillä, ja se on mukavaa kaikille osapuolille. Vili kun on sellainen keppimaanikko, niin saa ainakin hyvän tilaisuuden leikkiä ja pureskella keppejä <3

Nyt keväällä Vilin turkki on räjähtänyt, tai siltä ainakin tuntuu. Turkki on niin pitkä ja muhkea, että siinä alkaa todella olla harjattavaa. Selkään on tullut hienoja laineita, ja jalkojen sekä mahan karvat ovat kasvaneet varmaan 10 cm : O Koiranäyttelyissä olen katsonut uroscavoja suu ammollaan- turkit ovat olleet todella upeita ja tuuheita. Enpä olisi uskonut, että Vilistä, joka oli silloin vielä laiha cavanalku, olisi jonain päivänä melkein samoissa kuosissa : D Nyt pitää vain kiinnittää enemmän huomiota turkinhoitoon, ja harjaaminen kerran viikossa ei enää tunnu riittävän. Hauskaahan tämä on, itse pidän turkinhoidosta, eikä Vilikään katso pahalla- onhan mukava saada vielä enemmän huomiota ja hierontaa : ). 

Torstaina saapui postissa pikkuinen kotilovauva. 1,2 cm kokoinen kaveri oli hyvässä kunnossa, kiitos kasvattajan, joka oli pakannut pikkuisen lämpimästi ja turvallisesti matkaan. Uusi akaattikotilo sai nimekseen Manteli (virallinen nimi on Jingle's Acotas) ja asumuksekseen näin aluksi 4 litran boksin. Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka söpöjä aksut ovat poikasina, ja heti oli pakko ottaa muutama kuva :) Manteli on siis 1kk 1vk vanha ja odotan innolla, että pääsen taas seuraamaan kääpiön kasvamista jättiläismaakotiloksi. Päässä pyörii suuri ruokintasuunnitelma, sillä monipuolisuus on nyt valttia. Tässä siis muutama kuva Mantelista: 

porkkanaraastetta ja seepiansuomujauhetta

Niin söpö <3 jättisilmät ja pilkullinen vauvakuori

Toinen poikanen tulee ensi viikolla Mantelin kaveriksi :) Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kasvaminen pääsee kunnolla käyntiin

Lunta on vielä kiloittain ulkona, vaikka kevät jo ilmoittaakin tulostaan. Vähän harmi, kun talvi alkaa olla lopuillaan, mutta kevät tietysti piristää :) Huomenna olis vuoden ensimmäinen tokoilu Vilden kanssa. Tänne tulen pitämään koulutuspäiväkirjaa itseäni ja Viliä varten joka torstai. Hauskaahan se on päästä koirien ilmoille ja ihan ohjattuun koulutukseen. Vilikin rakastaa touhua siinä määrin, että hauskaa tulee olemaan. 

Koirien kanssa olen yrittänyt ulkoilla kiitettävästi kiireistä huolimatta. Viikonloppuna olin Vilin kanssa piiiitkällä lenkillä Ronin ollessa mökillä metsästämässä :D Kuvia tuli otettua Vildestä. 

jeesh, nyt ollaan lähössä ulos. Vilin naama

Lelu messiin niin on hauskempaa- Ainakin Vilin mielestä

Nyt päästään asiaan, lelun hakeminen tuttua puuhaa :)

"Lopeta se kuvaaminen ja heitä lelu"

Lelu on Vilin best friend lenkillä

Hauskaa on :D

kunnes tulee kotiin. Vähän väsyny ja hieman luminen koiruli <3 (nollakelin lumi takertuu kivasti...)

Vili on todella maaninen sen leluja kohtaan. Varsinkin jos ne on ulkona mukana. Koko ajan pitää heittää lelua Vilille, muuten Vili kantaa sitä suussaan koko ajan, ja aina eteen sattuu huvittunut mummo, joka jää ihmettelemään...

Huomenna lähden Himokselle laskettelemaan <3 Koirat ovat tällä hetkellä mökillä 30 asteen pakkasessa. Toivottavasti pärjäilevät. Pitää varmaan taas soittaa porukoille ja muistuttaa Vilin harjaamisesta ja muista jutuista. On noita koiria ihan törkeen ikävä. Lauantaina vasta nään ne :/ Onneksi Roni on lopettanut oksentelun. Toivottavasti kyse oli vain jostain vatsataudista, mutta pitää silti tarkkailla tilannetta. 

On se outoa, kun Vili ei ole koko ajan jossain lähettyvillä; nuku jaloissa tai kainalossa, tai kipitä perässä <3 Neljä päivää, niin saan koirat tänne :D Meinaa ulkoilukin jäädä kokonaan ilman koiruleita.

Uusista kotiloista vielä : ) Hankin siis pari perus aksua, tai no varasin. Postittelu onnistuu vasta keväämmällä, ja toinen poikasista tulee varmaan petexpossa, eli ootella saa vielä. Onhan noita kotilolajeja monia, valkojalkaisia, tiikeriraidallisia jne. mutta aina pääsyn ihan fulicoihin. Niissä vaan on sitä jotain. Nyt on aikaa miettiä nimiä ja sitä mihin asutan koko porukan.

Hauskaa talvilomaa kaikille! 

Kuulumisia taas, ilman kuvia ikävä kyllä. 

Roni on ollut kaikki yhdeksän vuotta todella terve. Vilikin on ehtinyt sairastella enemmän kuin Roni. Nyt viime aikoina Roni on oksennellut joka päivä varmaankin 3-4 päivän ajan. Olen alkanut nyt todellakin huolestua, ja laitan googlen surraamaan kohta. Jollei tämä pian selviä, taitaa olla eläinlääkärireissu Ronilla. Vielä surkuhupaisampaa on, että Ronin oksennellessa sitä on saanut siirtää pois maton päältä. Nyt se on tainnut oppia oksentamaan oikein, eli lattialle. Ei edes kauheasti yritä enää matolle. Toinen on niin kiltti ja oppivainen. 

Aiheesta toiseen, eli jättiläisetanan synttäreihin. Pipsa täytti hiljaisuudessa 5 vuotta. Ajattelin edes vähän juhlistaa sitä kertomalla siitä täällä, onhan se hieno ikä suomalaisella akaattikotilolla :) Hassua ajatella, että kotilot ovat olleet minulla kohta viisi vuotta. Tuntuu kuin vasta äsken olisin saanut ne postissa pieninä poikasina. No, laitoin eilen kotsille herkullista ruokaa niin saavat vähän juhlia ja viilettää katossa. 

Hyvää ystävänpäivää!

   Vuokko meni nopeasti huonoon kuntoon: kasvaimia ja turvotusta. Juuri ennen lopetusta Vuokko ehti menehtyä. Jäi ikävä maailman kilteintä ja suloisinta hiirineitiä, joka olisi täyttänyt kaksi vuotta tänään, tiistaina.

Vuokko 1.2.2009-30.1.2011

"Älä mene vielä.

Haluan pitää sinut vielä hetken luonani.
Jää vielä, 
sillä ulkona puhaltavat kylmät tuulet.
Anna minun vielä hetki uskoa, että kuulut luokseni.

Sinä katsot kaukaisuuteen.
Kuulet kuinka tuuli huokaa nimeäsi,
kutsuu sinua mukaansa.

Kohotat pienet siipesi jotka vasta eilen tuskin kannattelivat sinua

Näen sinun katoavan pilvien taakse.
Siellä odottaa sinun seikkailusi.

Ethän koskaan ollutkaan minun.

-Sini Maunu-"

 Haha, silmiin sattui ihana sarjakuva:

Tulee ihan omat koirat mieleen (yllätys). Kamut on ihana sarjakuva, piristää joka aamu hesarissa. Vilinkin nurkkauksessa komistelee aina joku Kamu sarjis. 

Kun säät viilenevät ja ulkona pimenee, tekee mieli vain hautautua sohvan nurkkaan vilttien alle. Samalla minulla alkaa hirmuinen neulomisvimma. Jostain sinne sohvannurkkaan eksyy aina lankaa ja puikot. MIkään ei ole yhtä rentouttavaa kuin neulominen vauhdikkaan arjen keskellä ;) On tullut neulottua sukat, pian lapaset ja Vilille takki. Pienen koiran omistajana ja pakkasten kolkuttaessa ovelle koiranpuku oli neulomislistan kärkipäässä, tietysti. Villapuserosta tuli ihan nätti, hieman epämuodostunut ja joistain kohdista löysä tai liian kireä. Mutta hyvin koira on viihtynyt takki päällään (toivottavasti ei vain minua miellyttääkseen) kovissa pakkasissa. Kaikista parhainta oli kun villaneuleen päälle sai sadetakin. Se vasta olikin lämmin yhdistelmä ja sai koiran kiskottua aamulla ulos kylmään viimaan ;). Tällä hetkellä neulon uutta villapaitaa Vilille, vähän parempaa versiota ensimmäisestä. Siitä taitaa tulla aika kirjava, kun pyrin käyttämään kaikki "langanjämät".

Ainoa huno puoli villapaidassa oln sen kastuminen. Toisaalta jos on sen verran lämmin, että neule kastuu, se taitaa olla aivan turha. Tässä näytän nyt muutaman kuvan komeasta loimesta: 

Vaaleansininen ei ehkä ole mikään sopivin väri ruby turkin kanssa, mutta silti todella suloinen :)

kuten huomaa, rintaosasta tuli aika leveä ja erikoinen. Kauluksen olisi pitänyt olla reilusti ylempänä

Helmineuletta, mukavan paksua ja tuulenpitävää neulosta. Sinisessä langassa oli myös hauskoja väripilkkuja. Lanka on löytynyt jostain kaapin uumenista

Vili tottakai mukana langanvalinnassa. Toisaalta Vilin on välillä vaikea ymmärtää neulomisen tarkoitusta. Lankakerän viskominen ja pureminen on niin paljon hauskempaa. 

Seuraavaan pukuun taidan etsiä jonkun toisen ohjeen. Netti pullistelee koirantakki ohjeita :) Tässä muutama linkki:

• www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php (aika helppo ohje, ja nätti )
• 4.bp.blogspot.com/_VE7kU-HtdAY/SaRW8Izh-wI/AAAAAAAAAYo/H7IM-v8K0iw/s1600-h/koiranpaita1.jpg   (<todella nätti, ihanat kuviot. Voi kun itsekin osaisi..)
• picasaweb.google.com/lh/photo/_3Qp3gCjvqgCPoh6AiD6BQ
• www.ninalandia.com/liivi.html (tälläinen ohje muistiin ;))

Niin siinä kävi, että kolme tyttöhiirtä matkusti pahvilaatikossa tänne. Olin pyörimässä Itäkeskuksen Megaeläimessä ja iso hiirilauma sattui silmille. Pakkohan niitä oli muutama saada, varsinkin kun joukossa oli todella kaunis agouti :). Majoitin hiirulaiset näin aluksi 50 litran smarttiin ja isompi duna on mallikkaasti ostosuunnitteilla. Kunhan rahatilanne vähän elpyy.

Hiiriä on siis kolme kaunista kipaletta. Kaikki eri ikämallia: Vanhin ja suurin on agouti, keskimmäinen variegated (mutta punasilmäinen??) ja pikkuisin on aikamoinen rääpäle ja jonkin sortin tan. Nimet piti tietysti keksiä ja samassa järjestyksessä ne ovat Martta (Margaret), Fanni ja Oili. Pienin on oikeasti todella pikkuinen, n. 8 cm vartaloltaan, mutta silti porukan rohkein ja sinnikkäin tapaus. Eläinkaupassa oltiin vähän varoittelevia pikkuisen suhteen ja myivät hieman vastahakoisesti, jolloin itsellekin tuli vähän epävarma tunne. Mutta kyllä siitä saan hiiren leivottua. Rasvaa ja proteiinia runsaasti joka päivä niin eiköhän se siitä ;). 

Kaikki kolme ovat todella epäkesyjä. Juoksevat karkuun heti kun sattuvat näkemään käteni. Ovat tainneet mukavasti villiintyä isossa terrassa ja laumassa. Agouti jopa piippailee sitä käsitellessä. No, olen antanut niiden kotiotua ja olla omassa rauhassa, Onhan ne ollut täällä vasta pari päivää. Mutta en silti malta odottaa, että pääseen kunnolla käsikesyttelemään hiiriä ja tutkimaan suurennuslasin kanssa. 

Kuvia olen saanut otettua pari, mutta Fannista en yhtään. Arkuuttaan pakoilee kameraa ahkerasti

Oili-rääpäle. Mukavan rohkea. Isommat piilottelee pahvilaatikossa

Martta on saatu melkein kuvaan :)

Oili on niin pieni :) 5 vk. vanha

. vähän sumea kuva. Oili taas. Oikea linssilude verratuna kämppiksiin

 Blogin ulkoasu ja nimi saivat uutta ilmettä. Ulkoasu ei silti ole vieläkään sellainen kuin toivoisin ja lopullinen ulkoasu on vasta suunnittelun alla.

Mutta mistä nimi Koiran vuosi tulee. Halusin jonkin lyhyemmän ja ytimekkäämmän jutun, joka liittyy koiriin. Koiran vuosi liittyy kiinalaisiin horoskooppeihin, ja yllättävää varmasti, olen itse merkiltäni koira. Koiran vuosi tuntui oikein osuvalta, kirjoittelenhan vuoden mittaan koirieni kuulumisia :) 

Tänään minulla ei ole laittaa yhtään uusia kuvia koirista (jouluna jäi kamera kotiin, mikä harmittaa nyt suunnattomasti :(), mutta sitäkin enemmän pikkuhamstraajastani :D Vicky on saanut paljon massaa, ja alkaa muistuttamaan pikkuhiljaa oikeaa hamsteria. Ennen ei edes huomannut sitä, kun Vicky istahti kädelle, mutta nykyisin pienen möhkäleen painoa ei voi olla huomaamatta. Hahaa, lihottaminen on siis onnistunut. Olen nimittäin pitänyt tarkan huolen siitä, että Victorian lautaselta löytyy joka päivä paljon proteiinia.

Liha uppoaa hyvin ;)

Liikuntaa. Messuilta ostetut tikkaat, jotka ovat yllättävän toimivat terrassa.

Kuva missä Vicky on vielä vauvan ulkomuodossa :)

Vickyn lempipuuha, ulkoilu nimittäin.

Että osaakin olla suloinen <3

Koirien kanssa tuli ulkoiltua paljon syksyllä. Sain niistä myös aika onnistuneet kuvat, jotka jäivät silloin laittamatta tänne. Ehkä nyt olisi aika "julkistaa" ne :)

Vili ja kanervat, onnistuneempi versio :)

Ronin naama :) Omasta mielestäni tässä on kiva varjostus

    En ole tänne kirjoitellut jouluna/joulun jälkeen...Kiirettä on riittänyt vaikka muille jakaa. Joulu meni mukavasti maalla 30 asteen pakkasessa. Eipä tuo koiria haitannut. Vilikin olisi viettänyt paljon enemmän aikaa lumessa riekkuessa, mutta oli se hyvä välillä kiskoa sisälle lämmittelemään. Roni ihan mielellään siirtyi välillä sisälle tassuja sulattamaan takan eteen, mikä oli erikoista. Yleensä Roni on kaiken mahdollisen ajan ulkona. Näyttää ikä jollain tavalla tulevan välillä esille ;) Muuten olen koirien kanssa vähän enemmän mennyt laiskottelun puolelle: Suuret toko suunnitelmat ovat jääneet lomalle ja ulkoilu on hieman hankalaa hangen pikkupoluissa....Ulkoilu on jäänyt siis vähemmälle ja olen painottanut virikkeitä enemmän sisätiloissa (niitä miettiessä on syntynytkin pieni tekstinpätkä, jonka lähiaikoina laitan tänne :)) Hampsteri on kesyyntynyt hienosti, illat menevätkin "hamsteri taskussa". Vicky on kyllä hauska eläin; ei mene viikkoa kun saan uudestaan sanoa "hukkasin hamsterini". Vapaana ollessaan Vicky osaa kadota kuin haamu usvaan, vaikka sitä silmä kovana vahtiikin. Onneksi tähän ongelmaan on löytynyt ratkaisu :D: jyrsijäaitaus, mahti-idea joltakin

http://www.petshop.fi/small_pet_accessories/accommodation/trixie_enclosure.html

^ tuollanen on siis tilattuna (en tiedä mitä tekisin jos Vicky tostakin karkaisi). Vickyn katoamisista tulee mieleen Ronin tunkeutuminen huoneisiin sen ollessa nuori. Roni oppi avaamaan ovet ja aina kun me muut oltiin poissa, tuo jääräpää tunkeutui johonkin huoneeseen silppuamaan tavaroita. Sen takia oven kahvat käännettiin toisin päin, mutta sekään ei ollut este älykkäälle tollolle. Lopulta lukot pysäyttivät Ronin, ja onneksi se ei vieläkään ole keksinyt ratkaisua niiden avaamiseen (sitä päivää kauhulla odottaessa :O). Roni olikin vähän aktiivinen koira nuorena, joka olisi vaatinut todella paljon virikkeitä. Pahvihylsytehtävät eivät riittäneet, joten kyytiä saivat seinät, listat, ovenkarmit, kirjastonkirjat ja vieraiden kengät. 

Joulun alla kiinnostuin kovasti harvinaisista koiraroduista, kuten shikokusta, aidista, pont-audemerinspanielista jne..samalla tutustuin "rotuhybrideihin". Suhtaudun niihin vähän varauksella. Jenkeissä on paljon kehitetty yhdistelmiä tyylillä villakoira/yorkshirenterrieri, maltankoira/villakoira (maltapoo), villakoira/mopsi, beagle/mopsi jne..Tämä ei ole mikään yllätys kun Yhdysvalloista on kyse. Tämä on aika uusi "muoti-ilmiö", mutta "kasvattajia" näille löytyy. Eniten arveluttaa uusien rotujen kehittely ilman muuta tarkoitusta kuin saada vain lisää ostajia. Myös yhdistelmät ovat outoja: corgi-chihu, afgaani-rotikka...Onhan suurin osa roduista on jalostettu eri roduista (totta kai), eikä sekarotuisissa ole mitään vikaa, mutta tälläinen harkitsematon dollarit silmissä tehty yhdistely on mielestäni todella arveluttavaa. 

Kuva pugglesta (beagle/mopsi), joka on jo aika suosittu yhdysvalloissa. (tässäkin yhdistelmä vaikuttaa kummalliselta. Mitä tältä on haettu, parempaa luonnetta? terveyttä?? Tässäkin haiskahtaa sellainen logiikka kuin kaksi söpöä koiraa=söpöjä koiranpentuja=rahaa. Kasvattajia löytyy tältäkin yhdistelmältä)

onhan puggle kieltämättä söpö, mutta onko jotain muutaki ajateltu koiraa teettäessä?

www.dogbreedinfo.com/hybriddogs.htm <----tuossa linkki, jossa on listattu rotuhybridejä

  Mun lempivuodenaika ja ulkona kiloittain lunta :D ! Kohta pääsee laskettelemaan, jei. Eli tääl hesaski on niiiin paljon lunta ja pakkasta ja ulkona oleminen on ollu niin ihanaa. Koiratki ollu ihan tohkeissaan lumesta, varsinkin Vili. Mut nyt lopetan tän hehkuttamisen ja siirryn asiaan. Vilin ja mun TOKO jäi talvitauolle. Nyt pitää kehittää ite aktiivisemmin noita harjotuksia. Samalla mietin jos vaihtasin ryhmää. Vili osaa jo kakikennäköstä ni vois mennä johonkin jatkotoko kurssille. Ja alkuvuodesta uusi yritys agilitykursseille.

Ja hamsteri, josta olen ollut ihan intona, sai nimen: Victoria, eli Vicky. Pieni talvikkolapsi on osannut hurmata minut ihan kokonaan. Se on jo todella kesy ja ulkoilee joka päivä terraarion ulkopuolella <3.

Mutta tässä muutamia kuvia viime päivilt ;)

Vicky 2kk 3vk <3

vauhdikasta toi meno taas koirilla :)

Vili taas tönimässä Ronia"leikitään, leikitään"

Talvinen lenkkipolku

Roni ettii ruokaa

ja löytyhän sitä. Syy miks Ronii pitää madottaa jatkuvasti...JA Roni sit myös syö päästäiset yms. kokonaan :S

Torstaina kävin hakemassa kauan toivotun hamsteritytön eläinkaupasta. Nyt terraariossa säheltää parin kuukauden ikäinen safiiripallo, joka on vielä toistaiseksi nimetön. Uusi ympäristö ja uudet ihmiset ovat saaneet hamsterin hieman varoivaiseksi, mutta pikku hiljaa se varmaan tottuu. On jo sen verran kesy, että tulee kädelle kun sen laittaa terraan :) 60 litran terraarion sisustukseen kuuluu pahvilaatikoita, vessapaperirulla, heinää, paperisilppua ja ruokailuelementit. Nyt kun talvikko lasketaan poikaseksi, annan paljon proteiinipitoista ruokaa. Tuoreruokalistalla tällä viikolla ovatkin seuraavat:

• parsakaalia
• kermaaviili-kurkku sekoitusta
• koiranmakkaraa ja tomaattia
• pilttiä
• puuroa (ruishiutaleista) ja kasviksia sekaisin

 Kuivaruokana annan SupaHamsteria, mutta taidan vaihtaa sen jossain vaiheessa Harry Hamsteriin, joka on monen mielestä hieman parempaa. Toivottavasti tytön kesytys lähtee hyvikäyntiin ja hamsteri sopeutuu kunnolla.