Vili ja minä olimme torstaina taas kolutuksessa. Olin ihan innoissani pitkän tauon jälkeen ja niin oli Vilikin. Meitä oli ryhmässä tänään vain neljä koirakkoa mikä ei menoa haitannut. Teimme ihan perusjuttuja, kuten seuraamisesta seisomaan jäämistä, paikallaanmakuuta ja luoksetuloa. Kaikki meni tosi hyvin, ja Vili tuli aina suoraan sivulle. Olin meihin todella tyytyväinen ja Vilillä oli tosi mukavaa.

  Seuraamisessa Vili tekee ihmeellisen hypähdyksen alussa. Se ponkaisee ensimmäisen askeleen kummallisesti :D Seuraaminen on meidän molempien lemppari liike ja Vili suorastaan hypähtelee ensimmäiset askeleet. Se on varmaan tosi hassun näköistä...Paikallaanmakuu meni niin loistavasti (tää menee jo vähän ylistämiseksi..). Harjoittelu on tuottanut tulosta. Pystyn menemään n. kuuden metrin päähän ja odottamaan yli minuutin ja Vili odottaa maltillisesti siihen asti kunnes tulen sen viereen ja vapautan liikkeestä. Seisominen on ainoa hankala asia. Se ei todellakaan ole mikään helppo juttu, kun koira ei pysty kunnolla havaitsemaan mitä tekee silloin. Sitä alan nyt treenamaan vähän enemmän.

   Nouto, ruutu ja muut vaikeammat asiat ovat jääneet, kun en löydä naksutinta, aaarghh. Olen kadottanut sen todella taitavasti...

 Roni taas teki mulle kivan tempun lenkillä. Se oli kyllä omaa syytäni, mutta syytän silti Ronia. Nyt kun on taas viileät ilmat, Rollo Tollo on vähän krhm..vauhdikas lenkeillä. Vähän aikaa sitten Roni kaatoi minut todella hienosti kyljelleen likasieen nurmikkoon. Katsoin juuri Viliä tai jotain muuta, enkä huomannut että noin 30 metrin päässä meni kaksi cava narttua. Roni yllättäen kiskaisi kovaa ja minä lensin. Sain muutaman huvittuneen katseen ihmisiltä, enkä yhtään ihmettele.

En tajua mistä Ronin voimat tulee. Ehkä sille on kehittynyt huikeat reisilihakset kaiken vetämisen ja hösöttämisen takia. Se on suht pieni, ainakin tolleri urokseksi, mutta silti se saa kaadettua minut...:O Enkä itse ole mikään pieni ihminen. Ehkä se on vain taidokas vetämään minut nurin.

Kaikista hassuinta Ronissa on sen pentumaisuus. Vieläkin monet ksyvät "Onko tämä tolleri? Taitaa olla ihan pentu vielä". Muutenkin ihmisiltä saa kuulla huvittavia kommentteja koirista. Kerran eräs mies jäi katsomaan, kun Roni rämpi pusikossa ja kehui miten viisas koira minulla on, kun se tekee hätänsä sinne eikä keskelle tietä.

  Roni osaa myös yllättää. Kerran joku mökkinaapuri tuli meidän pihalle ja kysyi onko Roni meidän koira. Olimme aika hämillään ja vastailimme myöntävästi. Sitten he kertoivat Ronin käyvän syömässä pihviä heidän luonaan joka päivä, ja he olivat alkaneet miettiä, onko se jokin kulkukoira. Emme olleet edes huomanneet Ronin lähteneen minnekään. Se osaa olla todella ovela. Niinpä mökkinaapurit oppivat tuntemaan Ronin ennen meitä muita...