Ulkona on vieläkin kunnon kinokset lunta. Tavallaan onneksi, koska olen välttynyt koirien pesulta (kurakelejä kauhulla odottaen). Tavallaan olisi mukavaa, jos maa paljastuisi viimein, ja kevät pääsisi kunnolla esiin. Ainakin itse alan olla ihan kevätfiilareis. Ja niin on kyllä Ronikin. Koirien kanssa ulkoilu alkaa mennä kovasti pienen sekasorroksen suuntaan, kun meidän vanhempi herra herää kevääseen. Kohta alkaa kunnolla se narttujen perään vinkuminen, ja mahoton hösöttäminen ympäriinsä : D. Onneksi asumme lähellä mukavia lenkkimaastoja ja merenrantaa. Puolet lenkistä voi pitää Viliä vapaana ja Ronia pitkällä remmillä, ja se on mukavaa kaikille osapuolille. Vili kun on sellainen keppimaanikko, niin saa ainakin hyvän tilaisuuden leikkiä ja pureskella keppejä <3

Nyt keväällä Vilin turkki on räjähtänyt, tai siltä ainakin tuntuu. Turkki on niin pitkä ja muhkea, että siinä alkaa todella olla harjattavaa. Selkään on tullut hienoja laineita, ja jalkojen sekä mahan karvat ovat kasvaneet varmaan 10 cm : O Koiranäyttelyissä olen katsonut uroscavoja suu ammollaan- turkit ovat olleet todella upeita ja tuuheita. Enpä olisi uskonut, että Vilistä, joka oli silloin vielä laiha cavanalku, olisi jonain päivänä melkein samoissa kuosissa : D Nyt pitää vain kiinnittää enemmän huomiota turkinhoitoon, ja harjaaminen kerran viikossa ei enää tunnu riittävän. Hauskaahan tämä on, itse pidän turkinhoidosta, eikä Vilikään katso pahalla- onhan mukava saada vielä enemmän huomiota ja hierontaa : ).